Kun kaikki tuntuu paskalta, ehkä on aika levätä

On aamuja, jolloin mikään ei nappaa. Ei kahvi, ei kalenteri, ei kukaan. Kun silmät aukeavat, mieli huutaa jo valmiiksi: "En jaksa." Ja sen sijaan että pysähtyisi kuuntelemaan, sitä usein tekee juuri päinvastoin. Nostaa itsensä väkisin pystyyn, käärii hihat, hymyilee vähän väkisin ja jatkaa. Koska "näin pitää". Koska velvollisuus. Koska muut odottavat.

Mutta mitä jos väsymys ei ole heikkous? Entä jos se on viesti?

Minä tiedän, miltä tuntuu, kun kaikki on vähän liikaa. Kun arki painaa, unelmat tuntuvat kaukaisilta ja jokainen päivä on kuin selviytymistaistelua. Silloin on helppo keskittyä siihen, mikä on pielessä. Mieli suurentelee virheitä, puutteita, kaikkea mikä ei toimi. Ja ennen kuin huomaatkaan, koko elämä alkaa maistua... no, paskalta.

Mutta ehkä kyse ei ole siitä, että sinussa olisi jotain vialla. Ehkä kyse on siitä, että olet loppu. Että keho ja mieli ovat yrittäneet viestiä jo pitkään, mutta olet painanut niiden ohi.

🧡 Tämä ei ole se hetki, jolloin pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni.

Tämä on se hetki, jolloin pitäisi laskea painava reppu alas ja vain olla. Hengittää. Kysellä itseltään: mitä minulle oikeasti kuuluu?

Levossa tapahtuu jotain ihmeellistä. Kun kiire hellittää, alamme kuulla taas omaa ääntämme. Ehkä löydämme sen pienen toivonkipinän, joka on ollut koko ajan piilossa uupumuksen alla. Ehkä alamme uskoa uudelleen siihen, että meillä on oikeus voida hyvin – ei vasta sitten, kun kaikki on valmista, vaan jo tänään.

💭 Mitä tunteita sinussa nousee pintaan, kun olet väsynyt?

Tee niille tilaa. Kirjoita ne ylös, jos siltä tuntuu. Puhu niistä. Ole hetki rehellisesti vain sinä – ilman rooleja, ilman vaatimuksia.

Koska juuri sinä ansaitset levon.

‍